Ammattiyksinäisyys?

Nykymaailmassa puhutaan paljon yksinäisyydestä, siitä tuli arkemme todellinen ongelma. Kuulemme usein vanhusten, yksinhuoltajien ja muiden ihmisten yksinäisyydestä. Se on erittäin tärkeä asia ja olen todella iloinen, että siitä puhutaan ja asialle yritetään tehdä jotain.

Entäs ammattiyksinäisyys? Kirjanpitäjän ja taloudenhoitajan ammatti on sijalla 9 stressaavimpien ammattien TOP-10 listalla. Ja useimmiten joudumme pärjäämään ihan yksin. Yrittäjinä meille on opetettu, että kaikki ovat kilpailijoita, osamme hienosti tehdä kilpailija-analyysia ja seuraamme tarkasti, mitä muut tekevät. Joltain määrin olen samaa mieltä.

Kilpailu on tärkeä osa elämäämme, joka edesauttaa ympäristömme kehitystä. Olen kuitenkin eri mieltä, kun asia koskee yksinyrittäjää taikka pieniä yrityksiä. Tunnen oman alani toimijoita hyvin ja voin helposti hypätä tilitoimistoyrittäjän tai assistentti-talousjohtaja laajaan tehtäväskaalan suorittavan pienyrityksen kirjanpitäjän saappaisiin. Päältä päin perinteiseltä vaikuttavalla alalla tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana todella merkittäviä muutoksia sekä teknologia on mennyt pitkälle eteenpäin.

Nykyään puhutaan jo kirjanpitäjän tehtävien automatisoinnista, mikä on teknologian kannalta täysin mahdollista. No mitäs sitten me? Me olemme edelleen ihmisiä omine suruine ja iloineen. Me pelkäämme työpaikan menettämistä, asiakkaiden lähtöä, taistelemme, kun reskontra ei täsmää kirjanpitoon, emmekään yksinkertaisesti aina pysy mukana tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Siksi ehdotan, että unohdamme kilpailijoista ja puhumme tästä lähtien kollegoista.

Lidia Tuulas